Niinpä niin, tietenkin kuntopyörän sykemittari irtisanoutui virastaan juuri, kun sain laskettua sykkeet kuntopyöräilyviikkoani varten. Mikä harmi! Tänään ajoin testiksi puoli tuntia ja yritin nostaa sykettä intervalliharjoituksen tapaan, mutta tuo mittari elää omaa elämäänsä. Päätin, etten osta uutta mittaria vaan vedän treenit mututuntumalla. Tuijotan kelloa ja tarkkailen kroppaa, menkööt sitten jokseenkin sinne päin tai niin pahasti päin ei-mitään kuin on mennäkseen. Pääasia on saada hiki pintaan ja keuhkot töihin. Kyllä minä tykkään urheilla, mutta tuo sykemittarin käyttö on aina tuntunut vieraalta, olkoot siis rikki minun puolestani.

Sitten tiedoksi sille Veijolle, joka kävi haukkumassa hiilihydraattipitoista ruokavaliotani edellisen päivitykseni kommenteissa. En edes jaksanut lukea sitä loppuun vaan poistin luettuani ensimmäisen lauseen, koska kommentti oli kirjoitettu vastenmieliseen, paasaavaan sävyyn. En minä välitä, vaikka joku muu laihduttaisi syömällä koiranpaskaa tai tiibetiläisiä vuoristopapuja. Minä pudotan painoa ruualla, josta pidän. Kyllä se sisältää hiilihydraatteja siinä missä proteiineja ja kuitujakin. Jos se lukijaa närästää, voi olla lukematta. Ilmeisesti minä kuitenkin syön ihan oikein, koska minua ei närästä mikään muu kuin ihmiset, joita närästää kaikki sellainenkin, mikä ei ole heidän päänvaivansa.

Eli jos laitatte kommentteja, älkää paasatko. Vinkkejä otan vastaan, mutten saarnaamista. Ja niitä linkkejä muiden laihduttajien blogeihin, niitä kaipaan kipeästi!